Muun muassa lupaus tuleville oppilaille

Sain japaninkurssiltani joululoman kotitehtäväksi kirjoittaa pienen esitelmän kotimaastani- ja kaupungistani, paikallisin vänkyräkirjaimin tietysti. Ei siinä mitään, avuksi annettiin sentään hyvä esimerkki ja kysymykset, joihin pitäisi ainakin vastata. Aikaa tehtävälle oli melkein kuukausi, joten reippaana poikana täyttelin vastauspaperin jo pari päivää ennen kuollutta linjaa.

 

Kun sitten kevään ensimmäisellä tunnilla yritin palauttaa teostani, joka otti muuten ihan muutaman hetken... pienen... hetken..., niin sepä ei käynytkään, vaan nyt piti kirjoittaa homma puhtaaksi. Ensin olisi pitänyt harjoitella kertaalleen puhtaaksikirjoittamista puhtaaksikirjoittamisharjoituspaperille, ja sen jälkeen puhtaaksikirjoittaa se varsinaiselle puhtaaksikirjoittamispuhtaaksikirjoituspaperille, ja tietenkin kuulakärkikynällä. Virheitä ei pidä tehdä elämässä eikä japaninkielen puhtaaksikirjoituksessa. Vähän neuvottelin ja aika nopeasti ilmeisesti ilmeeni kertoi opettajalle, että minulle riittää, kunhan palautan tuon lopullisen puhtaaksikirjoitetun esitelmän.

Kyllä en ymmärrä kopioimista, varsinkaan itsensä. Täten lupaan, että omien oppilaitteni ei tarvitse koskaan puhtaaksikirjoittaa yhtään mitään. Tehdään niin, että on kerralla hyvä tai ainakin kelvollinen. Sen sijaan Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan muistelmia kuuntelemme silloin tällöin muistuttaaksemme itsellemme, että ihan tavallinen riittää. Poikkeus vahvistaa säännön, joten japania opetellaan (vähintään lausumaan, mutta mielellään myös kirjoittamaan vänkyräkirjaimin) ainakin yksi lause, joka löytyi sanakirjan esimerkkilauseista. Wareware no sensei wa shin no imi de shinshi desu.

Mutta osataan sitä täällä "paremmissakin piireissä". Peen yliopiston katastrofien historian kurssin opettaja haluaa kurssin loppuraportin aiheesta 'In order to seek solutions to social problems of disasters in contemporary society, what did you learn from disasters history? Please answer this question by discussing similarities (continuities) or differences (changes) between past and present day.' käsin kirjoitettuna juuri tietynlaiselle vastauspaperille joko japaniksi (vähintään 3 sivua) tai englanniksi (vähintään 5 sivua). Melko harva kurssi edes on englanniksi ja on tietenkin mukavaa, että englanniksi saa myös raportin kirjoittaa, mutta... Varmaan jokainen nykyajan opiskelija kirjoittaa raportin ensin tietokoneella ja sitten kopio sen käsin tuolle vastauspaperille. Kyllä on yliopisto väärä paikka käsialan harjoitteluun.

Kirjoitin muuten omaan esitelmääni, että kotikyläni Rieto (täällä ei oikein tunneta ällää, joten pitää käyttää ärrää sen tilalla, esimerkiksi Suomi on siis Finrando) on rauhallinen ja turvallinen paikka. Samana päivänä, kun olin juuri palauttanut paperini, tuli kotoa viestiä, jossa kysyttiin olinko lukenut uutisia. Joku oli niin pahoittanut Riedossa mielensä, että liikuskeli ilmeisesti liiallisen liikuttuneena saamastaan tai saamatta jäämästään hoidosta jonkinlaisessa latingissa. Huomenna olisi mahdollisuus ilmaista tämä pieni lisäys japanintunnilla, mutta onneksi en osaa, ainakaan noilla sanankäänteillä. Kuten en sitäkään, että kotikyläni on maastoltaan niin otollinen, että sinne kannattaa suunnitella pieni rahankuljetusryöstö oikein porukalla. Onneksi sentään tutkimuksissa (linkki) on pärjätty.

Se on sauna

"Mitä kertoisin hälle, jota kiire pakottaa? Jota joka paikkaa kolottaa ja paine ahdistaa? Minä ohjaisinko etelään kuin lintu lentämään? Vai turvautumaan pilleriin niin käänteentekevään? En tietenkään, sillä lääke löytyy lähempää, se on joka järven rannalla, Kuhmossa ja Vantaalla. Sauna. Siellä krampit laukeaa. Sauna. Sielun solmut aukeaa. Kun kiukaan posket punaisina hohkaa kuumuttaan, voin taata että turhat kiireet ryntää unholaan." (Martti Servo & Napander: Sauna)

On myönnettävä, että ensimmäisen parin-kolmen viikon jälkeen en ollut mitenkään varma, miten saan aikani kulumaan tässä Japanin Jyväskyläksikin mainitussa Sendain betoni- ja asvalttisekamelskassa. Vertaus Jyväskylään on aika kaukaa haettu, vaikka onhan Sendai ehkä keskimääräistä vihreämpi japanilainen miljoonakaupunki.

Onneksi ihan alusta saakka on ollut intoa itsensä kuntoon saattamiseen. Jonkun tutkimuksen mukaan kun ennen neljääkymppiä pitää olla kunnossa, jos meinaa pidemmälle pötkiä. Lokakuisena lauantaina hölkkäilin jälleen uutta mäkeä ylös, ja ihan kohta se oli siinä. Uimahalli. Seuraavalla viikolla sain Peen mukaani järjestelemään virallisia velvoitteita, eli täyttämään muutamaa rekisteröitymiseen vaadittavaa asiakirjaa. Saimme myös pikaisen esittelykierroksen uimahallin tiloihin, ja miesten pesuhuoneessa ilmeeni kirkastui. Se on sauna.

 

Vieläpä niin suomalainen sauna kuin voi 7700 km päässä omasta saunastaan toivoa - paitsi tietenkin sähkölämmitteinen. Lämpötila saunassa pidetään enemmän kuin riittävänä. Ovessa kerrotaan (tai varoitetaan) sadan celsiusasteen lämpötilasta, mittarin viisari on yleensä 92-96 asteen kohdalla. Uimahalli on auki aamukymmenestä iltayhdeksään, joten taitaa vähän sähköä ottaa tuo kiuas.

Saunassa on myös toinen mittari, joka mittaa sopivaa aikaa löylyttelylle, ettei vaan liian kauaksi lauteille unohdu. Kunhan tiimalasin vain muistaa kääntää lauteille kavutessaan. Löylyvettä tässä saunassa ei ilmeisesti ole tapana käyttää, sekin varmaan lukee ovessa, mutta itse kyllä olen kämmenet kuppina vettä pesuvadista kiville sipaissut. Yleensä suurin osa tosin kilpistyy kiukaan suojamuuriin.

Saunassa (ja muuallakin uimahallissa) soi koko ajan rauhallispainotteinen musiikki, tyylilajeiltaan klassisesta new ageen, sisältäen uudelleenlämmitetyt ja hidastetut poppiklassikot lähinnä jenkeistä sekä tietenkin panhuiluversiot. Ennen joulua soi - noin kuukauden ajan - tietenkin joululaulut. Koskaan aikaisemmin en ole kuunnellut joululauluja niin paljon kuin viime vuonna. Keskellä päivää kun kapuaa lauteille kuuntelemaan "Jouluyö, juhlayö" latinaksi naiskuoron korkealta vetämänä, niin olo on hiukan epätodellinen. Tällä viikolla soi ihan varmasti joku saamenkielinen joiku, kait se kuului tuohon uusi aika -genreen. (Tämä kappale lisätty 16.1.2015)

Kahden ja puolen kuukauden kokemuksen (sisältää keskimäärin viisi kertaa viikossa), saunaa ei juuri kukaan muu uimahallin vieraista käytä. Kerran kanssani saunassa istuskeli hetken vanhempi herrasmies, ja hänkin ehkä kohteliaisuudesta, kun olin juuri hänelle kertonut, miten iloinen olen, kun suomalaisena olen löytänyt tällaisen paikan. Herra istui alalauteella, vettä en uskaltanut heittää, eikä vierailu ollut pitkä. 

 

Pesuhuoneen hanoista tulee lämmintä vettä, tietenkin 42-asteista, joka on jonkinlainen hanaveden standardi. Saa sitä onneksi säädettyä, ja itseäni miellyttää enemmän hieman alle 40-asteinen huuhtelu. Pesuhuoneen erikoisuus on valaisin, jonka lasinen kupu on halkaisijaltaan lähes puoli metriä. Pesuaineet tarjotaan talon puolesta. Maitoshampoo on vihreämpää maapallon toisella puolella, ja herättää hieman epäilyksiä lehmien laitumien antimista, mutta pesee kyllä hiukset, jotka toistaiseksi ovat myös pysyneet päässä.

Saunasta on sitten mukava astua raikkaaseen ulkoilmaan, jossa oma Japanin-Jopo odottaa uskollisesti kuin Jolly Jumper saluunan edessä valmiina menosuuntaan. Kontrasti on kohtuullinen, sekä Lucky Lukeen että minuun, lämpötilassa eroavaisuutta on aika tarkkaan tuo sata astetta.

Niin, ja mitäs tuo itsensä kuntoon saattaminen tuossa alussa tarkoitti? Se on sitten toinen juttu, mutta tuleehan uimahallissa myös uitua, kun siellä kerran melkein joka päivä käy. Ei tässä ihan pelkästään ole saunassa päivät pitkät istuttu.

Lista 3 - Automaattimaailma

Japani on todella kaikenlaisten automaattien ja automatisoinnin valtakunta. Katujen varsilta ja kauppojen edustoilta löytyy jos jonkinlaista automaattia, joissa yleisimpiä tuotteita ovat erilaiset limut, teet, jäätelöt, kuumat ja kylmät ateriat sekä kahvit tölkeissä, nekin kuumina tai kylminä.

Automaatit, joita ilman maailma todennäköisesti tulisi toimeen (TOP 3+)

Erilaisia pieniä leluja ja elokuvien tai sarjakuvien hahmoja sisältään suoltavat automaatit ovat myös ilmeisen suosittuja, koska lähes jokainen vähänkin isompi kauppa on muutaman sellaisen oviensa ympäristöön hommannut. Listaan tässä muutaman tavallaan ajatuksia herättävän.

Näiden automaattien eräänlainen viehätyshän on juuri siinä, että ei tiedä, mikä vaihtoehtoisista hahmoista lokeroon kolahtaa, kun ensin on muutaman kolikon laitteeseen työntänyt.

3. Vaikka Barcelonaan on täältä aika paljon matkaa (reilu 10 000 km), niin FC Barcelonan kannattajia uskotaan löytyvän sen verran, että kuuluisimpien pelaajien kuvatuksille riittää ostajia.

Tarkimmat huomannevat, että Leo on saanut automaattiin kaksi erilaista hahmoa pienempien tähtien joutuessa tyytymään yhteen. Mutta miten kauan (ja paljonko rahaa) menisi ennen kuin saisi juuri sen haluamansa? Tästä automaatista löytyi "ilmainen kinderi", jonka huomasin vasta kuvan otettuani. Valitettavasti se ei ollut ulostunut alunperin tästä automaatista, ja palautinkin sen pikaisesti takaisin.

2. Ellei satu ihan olemaan varaa omaan palvelijaan, sellaisen voi hankkia kahvi- ja teehetkiään ilostuttamaan kuppinsa reunalle. Asennoissa löytyy.

1. Yksin juomien nauttiminen on yleensä tylsempää kuin kaverin kanssa riippumatta siitä, mitä nauttii. Yksin juopottelu on muutenkin enemmän ammattilaisten heiniä. Jos Kari Grandi tai muu janoisten kaveri ei pääse paikalle, niin aina voi hankkia seuraa automaatista.

Nuo ovat muuten todella rumia. Katsokaapa tarkemmin vaikka ensimmäistä kuvaa. En tiedä, saako kuvista ihan oikeaa käsitystä. Pitäisiköhän automaatin nimi olla "Drunk punkers" vai onko tuossa joku juju? Mut joo, viestiä vaan tännepäin, niin laitan "Punk-juopottelijan" iltojasi ilahduttamaan. Jälkimmäisistä kuvista selviää, että palvelijaneitonen ja punkkari viihtyvät hyvin yhdessä. Nämä voittajien kuvat ovat kaikki eri paikoista, olen siis kerännyt niitä oikein sarjan. Hyvin varustetusta tavaratalosta löytyi automaattien vierestä ihan hyllytavaraa.

Lopuksi muutama kunniamaininnan ansainnut eli urheilutermein pistesijalle yltänyt automaattihahmo.

Ei ole haittaa allergioista (paitsi muovi-), kun hankkii lelulemmikin, joka kiteyttää juurikin sen, mitä lemmikki tekee. Yrittävätköhän nämä varoittaa jostakin? Miksi tyytyisit tavallisiin korvatulppiin, kun voit muodikkaasti nukkua tytöt korvilla? Viimeinen pikkukuva korvatulpista on mun ehdoton suosikki.

Ehkä hämmentävintä kuitenkin on, että kaikenlaiset automaatit ovat poikkeuksetta toimintakunnossa. Ne seisovat yötäpäivää ulkona kaduilla, mutta yhtäkään rikkinäistä tai esimerkiksi kirkkovenesoutukilpailupiirrosta kylkeensä saanutta en ole nähnyt. Hyvin harvoin myöskään tuotteet ovat loppu. Joku niistä pitää huolta.

(Pahoittelen kuvien laatua, mutta Lumia 520 ei ota paljon parempia. Kuvien siirtäminen blogiin sen sijaan on tehty OneDriven kautta mukavan sujuvaksi, jos siis käyttää Windows-konetta.)