Mikä on parempaa kuin halpa olut?

Vastaus on tietenkin ilmiselvä, mutta en silti meinannut uskoa, kun ison japanilaisen Kirin -panimon konsultti ilmestyi ruokakaupassa tarjoamaan näytettä uudesta oluesta.

Vaikka japaninkieli ei vieläkään suju, niin ehkä olisin tuon "muryoo"n ymmärtänyt, koska kyse on näinkin tärkeästä asiasta. Oluenjakelija oli joskus opiskellut muutaman kuukauden Lontoossa ja puhui olosuhteisiin nähden hyvää englantia. Olosuhteilla tarkoitan, että täällähän ei englantia kuule, eikä sitä kukaan opi vahingossakaan edes televisiosta. Elokuvat dubataan pahemmin kuin Saksassa aikoinaan. Mies kertoikin, että on mukavaa saada puhua englantia, kun sitä ei täällä niin harvoin puhumaan pääsee.

Vaikka japanilaisilla tuntuu olevan aina kova kiire, varsinkin töissä, niin silti löytyy aikaa vaihtaa muutama sana ihmisten kanssa. Tällä työntekijällä ei kiirettä tuntunut olevan, ehkä hän luotti, että saa päivän aikana lavallisen tuotenäytteitään jaettua. Ehdin kertoa, että vaimoni on luvannut viedä minut Kirinin panimoille tutustumisretkueelle. Etäisyyttä niille lähteille ei ole kuin tunti junalla tai bussilla. Joka päivä sitä odottaa "kiree"tä vaimoaan kotiin, ja toivoo, että olisiko tämä se päivä, jolloin noille virvoittaville lähteille pääsee. (Katso japani-suomi -sanakirjasta "kirei" - lausutaan kiree.)

Entä mikä on parempaa kuin ilmainen olut? No, vastaus on ilmiselvä. Minulla kävi itse asiassa aika tuuri, koska käyn tuossa seudun isoimmassa ruokakaupassa aika harvoin, ja konsultti kertoi olevansa siellä vain juuri tänään. Kysyin tietenkin, missä hän on huomenna, mutta hän kertoi olevansa melkoisen kaukana toisessa prefektuurissa. Todennäköisesti hän on jossain lähempänä, muttei uskaltanut kertoa sitä, koska epäili, että löytäisin sinnekin.

Tästä viimeisestä kuvasta selviää, ettei kyseessä ollut ihan ihka aito olut, vaan tuollainen siman ja oluen sekoitus - siis radler. Hyvin se kelpasi paistetun lohifileen huuhtojaksi. Kyllä pitäisi ottaa Olvin ja kumppaneiden markkinointimallia. Kotinaapurustoon haastetta - kauppias hoitaa homman. Nyt olisi paikka näyttää, että tuolle sloganille löytyy myös katetta.

Halpaa kuin saippua - vai onko?

Olen tainnut pari kertaa mainita sadan jenin kaupat aikaisemmissa bloggauksissani. Niitä on, jos nyt ei joka korttelissa, niin ainakin lähes jokaisessa kaupunginosassa, jossa yleensäkin kauppoja on. Kaupan hinnoittelukonsepti on äärimmäisen yksinkertainen - kaikki tuotteet maksavat 100 jeniä. Suomessakin tätä ideaa yritettiin muutama vuosi sitten "Euron kaupalla", mutta kauaa se ei meillä menestynyt. Älä lue pidemmälle, ellet ole kiinnostunut Japanin hinnoista, hinnoittelusta, hintatasosta ja valuuttakurssilaskennasta.

Kun muuttaa, mutta ei voi ottaa mukaan ihan kaikkea tarpeellista, niin ottaa lähinnä vaatteita ja henkilökohtaisen hygienian tuotteita. Vaikka tietää muuttavansa kalustettuun asuntoon, yllättyy, miten paljon kaikenlaista pikkutavaraa kuitenkin tarvitsee jokapäiväiseen elämiseen. Kun tietää, että puolen vuoden kuluttua tuota kaikenlaista pikkutavaraa ei saa mukaan, ei viitsisi ihan kauheasti maksaa siitä hetken päästä ongelmajätteeksi muuttuvasta tavarasta.

Kalustettu asunto tarkoittaa, että siellä on kalusteet (ns. Nykäsviisaus). Sieltä puuttuu mm. 2 sateenvarjoa (läpinäkyvä ja vaaleanpunainen), 2 leipälautasta, hammasmuki (vessan sisustukseen sopivanvärinen), suolapurkki (kenties), kaksi soijandippauskeppoa, kaksi koristenauharullaa, leimatyyny ja mustesetti, tiskivati, 2 juomalasia (joihin mahtuu riittävä määrä nestettä), nimileimasimen suojakotelo, syömäpuikot suojakotelolla, 2 hammasharjakoteloa, pehmeä kortti- ja kolikkokukkaro, pyöränpumppu, pyöränlukko, pyöränlamppu, 2 lusikkaa + 2 veistä + 2 haarukkaa (samaa sarjaa, joten tuli hieman kalliimmaksi), roskakori, kirjain- ja hiragana-leimasinsetti varsineen. Tässä tositapahtumiin perustuvassa ostosreissuesimerkissä uuteen kotiin kannettiin kaksi muovikassillista tavaraa 100 jenin putiikista. Kuittiin kassakone kirjoitti yhteensä 3456 yeniä eli meidän vaihtokurssilla 25,60 euroa.

Jos tässä laskelmassa jokin ei mielestäsi täsmää, niin voit laskea tuotteiden kappalemäärän, ja todeta, ettei täsmää. Tai sitten voit vain todeta, että sadan jenin hinnalla loppusumman pitäisi olla jaollinen sadalla. Niinpä, Japanissa hyvin harva tuote maksaa sen, mitä hintalapussa lukee. Lähes kaikkeen lasketaan ja lisätään kassalla kahdeksan prosentin vero, joka vastaa siis suomalaista arvonlisäveroa. Erona Suomeen on se, että kaikilla tuotteilla ja palveluilla on tuo sama 8%:n verokanta. Suomessahan on useampia verokantoja riippuen siitä, onko kyse kulutushyödykkeestä, ruuasta, palvelusta ja millaisista sellaisista. Miksi tällaiseen hinnanesitystapaan täällä sitten on päädytty? En tiedä, enkä ehkä haluakaan tietää. Kenties veroprosenttia on veivattu suuntaan tai toiseen niin usein, että on tullut mitta täyteen koko maan kaikkien kauppojen kaikkien hintalappujen vaihtamisoperaatioille. Suomessahan on arvonlisäverokantoja veivattu viime vuosina pariin-kolmeenkin otteeseen, ja onhan sillä ainakin työllistävä vaikutus, kun kaikki hinnat pitää vaihtaa, kassajärjestelmät päivittää ja kirjanpitoalan työntekijät repivät loputkin hiukset päästään. Tosin viime mainittu työllistää lähinnä kirjanpitotoimistojen siistijöitä.

Kuluttajan kannalta on melko sama, jos sadan jenin (0,74 euroa) hammasharjamuki maksaakin 108 jeniä (0,80 euroa). Toki ruokakaupassa 5 000 jenin hyllyhinnoilla kassalla pitää maksaa 5 400 jeniä eli veron osuudeksi tulee vajaa kolme euroa. Merkitystä verolla alkaa olla isommissa hankinnoissa, kuten kalliimmissa kodinkoneostoksissa tai matkalipuissa. 100 000 jenin tuotteelle (kauppahinta tietenkin 99 900 jeniä) lasketaan veroa 8 000 jeniä (melkein 60 euroa). Aluksi tuo "hinnankorotus" tottumatonta ärsytti, varsinkin kun tuntui, ettei aina voinut tietää, kuuluuko hintaan vero vai ei. Joo, on se tieto merkitty melkein aina johonkin kulmaan, mutta ne venkurat ovat sellaisia, ettei niistä tahdo saada tolkkua. Kolmen viikon aikana asiaan on kuitenkin tottunut, ja hieman jopa oppinut erottamaan "+vero" -kirjoitusmerkin "vero sisältyy" -kirjoitusmerkistä. Arvioisin, että vain noin yhdessä tapauksessa kahdestakymmenestä verollinen hinta on läimäisty hintalappuun.

Kauppareissulla illan hämärtyessä, laukussa leipää ja piimää vaan.

Paljonko arkinen elo Japanissa sitten maksaa? Avaan aihetta muutamalla, täysin satunnaisesti valitulla hintaesimerkillä. Pieni tölkki perusolutta kaupassa 100 jeniä + vero, BigMac -ateria lounasaikaan 550 jeniä eli reilu 4 euroa (yksi harvoista hinnoista, jossa vero on mukana), pullo maahantuotua perusviiniä - täällä ruokakaupan keskihyllyltä, Suomessa leuka rinnassa valittua - 750-1200 jeniä (n. 5,5-9e) Siis hieman edullisempaa kuin Suomessa. Maitotuotteet sen sijaan valitettavasti ovat selkeästi kalliimpia, litra maitoa 1,20 e; puoli litraa maustatonta jogurttia 1,40 e ja seitsemän (7) siivun paketti (126 g) mautonta yksittäispakattua juustoa 1,40 e. Sellaista ylellisyystuotetta kuin juustohöylä ei Japanissa tunneta. Varmaankin sen vuoksi, etten ole nähnyt kaupoissa myytävän Oltermannia - enkä mitään sen tapaistakaan. Jos pelkästään harvat paikalliset juustotuotteet ovat hinnoissaan, niin pienestä paketista (n. 100 g) maahantuotua sinihomejuustoa saa maksaa halvimman löytämämme marketin ylähyllyltä omiin kätösiin poimittuna 4,50 e. Ilmeisesti kallis juusto tekee myös pizzoista kalliita. Pizzerioita on, mutta ei tee mieli maksaa pienestä, Saarioisen roiskeläppää hieman isommasta pizzasta kahtakymppiä. Kaupan muovikääreisiin pakattuja emme ole vielä kokeilleet, ne ovat edullisempia ja vieläkin pienempiä, mutta kuitenkin alkaen viisi euroa.

 

Viimeinen tunti on laskentoa. Kun kerta eurot eivät kelpaa, ja on luonteeltaan vähän tarkka, niin haluaa kääntää nuo nimellisarvoltaan suuret summat tutumpaan valuuttaan. Suomessa meille myytiin jenejä jokaista euroa kohti 135 kappaletta. Sata jeniä on siis jo aikaisemmin mainittu noin 0,74 euroa. Tästä saadaan ainakin kaksi kohtuullista muunnostapaa, joilla voi yrittää hintoja hahmottaa.
1) 135y = 1e; 270y = 2e; 405y = 3e; 540y = 4e; jne. Taulukonomaisesti kymmenen euroon saakka riittää aika pitkälle, loput hinnat voi tavallaan haarukoida tasaeurojen väleihin.
2) Kun jakaa hinnan ensin neljällä, kertoo sitten kolmella ja lopuksi siirtää pilkkua kahdella vasemmalle eli jakaa sadalla, niin on hyvin lähellä tarkkaa hintaa. Tämä edellyttää tietenkin, että aivojen laskentalohko on kunnossa. Esimerkiksi 1600 jeniä lasketaan 1600/4*3/100 ja on noin 12 euroa. Toisaalta samapa tuo, miten näitä hintoja räknäät, kassalla viimeistään huomaat, että kahdeksan prosentin veron lisääminen hintaan unohtui, eikä se olekaan oikein kiva laskutoimitus. En silti toivo verotuksen täällä nousevan kymmeneen prosenttiin, ainakaan vielä seuraavaan seitsemään kuukauteen.