Kuuma, kuumempi, onsen

Maailmalta ei ole vielä löytynyt oman pihasaunan voittanutta paikkaa. Ehkäpä lähimmäksi pääsevät japanilaiset kylpylät eli onsenit, jotka perustuvat maaperästä johdettuun vulkaaniseen kuumaan veteen. Onsen (linkki wikipediaan) on ehdoton käyntikohde Japaninmatkalla, se vaan pitää kokea.

Lähestyvän juhlapyhän vuoksi yliopistolla ei ollut lokakuun viimeisen päivän perjantaina opetusta, joten päätimme käydä tutustumassa alueen onsen-tarjontaan. Lähimmät varsinaiset onsenit löytyvät Akiun onsen-kylästä, jossa niitä onkin sitten parisenkymmentä erikokoista ja -tasoista. Linja-automatka Sendain keskusasemalta kestää vajaan tunnin, vaikka matkaa ei ole pariakymmentä kilometriä enempää. Vuoro on tavallinen kaupunkiliikenteen linja, joka kaupunkialueella pysähtyy hyvin tiheästi oleville pysäkeille.

Paikallisesta kaupasta ostetun lounasboksin sisällön nauttimisen jälkeen kävimme ennen kylpemistä tutustumassa Akiun toiseen aitoon turistinähtävyyteen (suora käännös tienvarsikyltin englanninkielisestä osiosta) Rai-Rai -kanjoniin, joka olikin ihan näkemisen arvoinen luontokohde.

Hyvin turvalliseksi aidatulta polulta pääsee ihailemaan korkeimmillaan reilun parinkymmenen metrin syvyistä rotkoa, jonka pohjalla virtaa pieni joki. Pari pientä vesiputousta lorisee rinteiltä jokeen. Ruskan värit antoivat mukavan lisäsäväyksen maisemaan. Polun tallasi edestakaisin noin tunnissa.

Kanjonista selvittyämme huomasimme, että olisi kannattanut lähteä aamulla tuntia aikaisemmin matkaan. Meille turisti-infossa - joka ei ollut mikään vaatimaton tarkoitukseensa - suositeltujen kahden kylpylän sulkemisaika oli yllättävän aikaisin iltapäivällä. Niinpä päätimme piirretyn nähtävyyskartan avulla lähteä vähän kauemmas, mutta ehkä vähän tasokkaampaan paikkaan. Ihan ensimmäistä kertaa emme sitten huomanneet tällaisten karttojen piirtäjien ottavan hieman "taiteellisia" vapauksia piirustuksissaan. Mittakaavattomuus kartassa, joka esittelee kylän tärkeimmät kohteet piirretyin rakennuksin ja pääkaduin, on tuttu juttu suuremmissakin kaupungeissa. Nyt oli vaan muutama mutka oikaistu aika vähin viivoin, mutta parin U-käännöksen jälkeen pääsimme kohteeseen, jonka pihalla seisoi tyylikäs pariskunta, nainen kimonossaan ja mies puvussaan. He kuuluivat hotelli Kiyomizun (linkki) vastaanottohenkilökuntaan ja näyttivät meille suunnan "vain" kylpemään. Juu ei, emme jää tänään yöksi. Olisi kyllä ollut mukavaa jäädä puolihoidettavaksi japanilaistyyliseen huoneeseen 50 000 jenin yöhintaan.

Kylpyläkäyttäytyminen itsessään on aika selkeää touhua. Pukuhuoneessa riisutaan vaatteet, sitten mennään peseytymään, ja tämän jälkeen kastetaan varpaat varovasti kuumaan lähdevesialtaaseen. Kuuma tarkoittaa noin 42 celsiusastetta. Muistelen, että ensimmäinen kosketus noin kuumaan veteen viisi vuotta sitten tuntui lähes polttavalta. Nyt sujui jo paremmin. Ulkoallas oli mukava, eikä ruuhkaa ollut, muutaman hetken sain kylpeä ihan yksinäni. Kovin pitkää aikaa ei kerralla noin kuumassa vedessä pysty olemaan, vaan välillä pitää nousta reunuskiville vilvoittelemaan. Vettä altaissa on noin 40-50 senttiä, ja vähän pidempään altaassa viihtyykin, jos löytää reunakiven, jonka päällä istuen ylävartalon tai ainakin kädet saa pois vedestä. Lähes sata-asteisessa saunassa pystyy olemaan huomattavasti pidempään, vedessä jo muutamassa minuutissa on niin sanotusti kypsä.

Aluksi ja lopuksi peseydytään huolellisesti.

Onsenin sisäallas, ikkunoiden takana
ulkoallas iltavalaistuksessa.

Olo muutaman kerran kastautumisen jälkeen on hyvin rentoutunut ja raukea. Tietenkin suomalaisen pitää vähän lämmintä vettä kestää, joten tuli kylvettyä hiukan normaalia pidemmän kaavan mukaan. Jos liikaa lilluttelee, voi olo olla välillä vähän huonokin. Ehkä lämpöä enemmän hennon olon aiheuttaa kotisaunaa heikommat nesteytysolosuhteet, vesiautomaatti kun on pukuhuoneessa. Tosin kotona ei ole vesiautomaattia ollenkaan, mutta silti.

Tulin punninneeksi itseni ennen ja jälkeen kylpemisen. 1,1 kg lähti vaa'an mittaustarkkuuden ollessa painoluokassani 50 g. Laihdutusmetodiksi onsen-kylpemisestä tuskin kuitenkaan on, mutta ainakin sille yhdelle menneiden kisojen olympiapainijalle (linkki Kalevan lehtijuttuun) olisi voinut olla aikanaan kylvystä apua. Itse olin vedessä arviolta yhteensä puoli tuntia, tunnin poissa vedessä peseytymässä tai vilvoittelemassa, koko rituaaliin meni vajaa kaksi tuntia. Hintaa kylpyretkelle Sendaista bussilippuineen ja sisäänpääsymaksuineen tuli 2950 jeniä kymmentä varvasta kohden, mutta edullisempiakin kylpylävaihtoehtoja olisi ollut.

suimingu kurabu (unohda u-kirjaimet
 ja r = l) eli uintikerho

Saunaa on ollut vähän ikävä, mutta tämä vaiva helpottuu jatkossa. Ilmoittauduin (Pee vähän auttoi puhe- ja paperiosuuksissa) eilen paikallisen uintikerhon uimahallin käyttäjäksi. Heiltä löytyy pukuhuoneen vierestä ihan suomalainen sauna, jonka ovessa lukee isolla 100 celsiusastetta. Tämä pitänee paikkansa, koska altaan viereisessä lämmittelyhuoneessakin oli 42. Tuo neljäkymmentäkaksi on muuten täällä joku maaginen lämpötila. Ottikohan Douglas Adams sen täältä Linnunradan käsikirja liftareille -kirjaansa? Kiukaan ympärille oli muurattu metrin korkuinen tiilimuuri, ettei kukaan vaan itseään polta. Turvallisuus edellä saunaankin.