Jo heti toisena päivänä Peen piti mennä opistolleen tervehtimään ohjaavaa proffaansa sekä meitä hakuprosesseissa paljon auttanutta toimistotätiä. Minut siis jätettiin ihan yksin keskikaupungille tutkimaan, mitä Sendailla on tarjottavana yenien hukkaamismielessä. Mielestäni aika vastuutonta ja hullunrohkeaakin, lukeehan viisumissanikin kategorian kohdalla "dependent" eli käännettynä "riippuvainen, elätti, riippuva". Olen siis jotakuinkin Peen holhouksen alla, myös laillisesti. Jonkinlaisen holhouksen allahan varmaan kaikki parisuhteessa elävät ja varsinkin avioliittoon askeltaneet karvanaamat ovat, mutta täällä olen ihan viranomaistodistuksella elättinä.
Sendain keskusaseman infopisteeltä hain itselleni bussikartat ja neuvot, millä bussilla pääsee kotikulmille. Siellä sentään osattiin palvella kohtuullisella englannilla, joten ymmärsimme jotakuinkin toisiamme. Loft-nimisessä tavaratalossa epäonnistuneen tyynynhankintareissun jälkeen ajauduin Labi-tekniikkatavarataloon. Se ei ole ihan pieni, viisi kerrosta, joista yksi vastaa noin puolta Raision Itäniityntien Gigantin Megastoresta. Labista saa siis kaikkea sähköllä toimivaa, ihan kaikkea ja vähän muutakin.
Suunnitelmana oli hankkia ainakin veden- ja kahvinkeitin sekä leivänpaahdin. Tutkinkin vaihtoehtoja pitkään ja tasaiseen, otin kuvia myöhempiä neuvotteluja varten ja sain hukattua mukavasti puolitoista tuntia kolmesta käytettävänä olevasta. Eniten käytin aikaa leivänpaahtimien hyllyvälissä. Meikäläiset leivänpaahtimet olivat arvossaan (alkaen 5000y), joten huomioni kiiinnittyi Koizumiin. Se on aito kiinantuonti ja siten edullinen vaihtoehto. Täkäläiset leivänpaahtimet näyttävät siis tällaisilta.
Viikonlopun jälkeen maanantaina satoi, koska taifuunin rippeet pyyhkäisivät Sendain yli. Kävimme yhdessä tuumin kodinkoneostoksille, koska pitäähän näin isoissa hankinnoissa olla koko perhe mukana. Veden- ja kahvinkeitto-ongelmat oli jo menneellä viikolla ratkaistu Sendain IKEAssa kaasulieden kestävillä kattiloilla ja pressopannulla. Leivänpaahtimia IKEA ei vielä myy, joten Labiin.
Tiedämme, että puolen vuoden päästä ongelmana on päästä eroon kaikesta tavarasta, jota nyt hankimme. Ihan kovin montaa härveliä ei sisälläni asuva pieni vihreä mies kestä heittää roskiin. Ensimmäisessä kuvassa oleva karvalakkimalli maksoi tarjouksessa 2670 yeniä veroineen eli vajaat kakskymppiä euroina ilmaistuna. Huomiomme kiinnittyi kuitenkin mallin isoveljeen, joka on tehoiltaan vastaava, mutta syvempi malli, johon mahtuu pakkauslaatikon mukaan 25 cm halkaisijaltaan oleva pizza "OK". Se oli sitten pakko saada, vaikka maksoi yli kolmetonnia. Lähtöhinta oli yli viisitonnia, eli ostin, kun halvalla sain.
Kiinnostuitko? Taidan laittaa tämän aikanaan nettihuutokauppaan kovaan hintaan. Vastaanottaja maksaa tietty postimaksut, mutta saa kaupanpäälle adapterin, jolla laitteeseen saa virtaa suomalaisesta verkkovirtapistokkeesta. Toivottavasti järjestelmällä on valmiiksi mietittynä jokin järkevä ratkaisu sille, mihin kaikki täällä vain hetken oleilevat opiskelijat tavaransa kierrättävät.
Kassalla neidillä oli hauskaa, kun hän huomasi, että meillä oli hauskaa. Pakkauspahvilaatikkoa ei pakattukaan muovipussiin, vaan pakkausremmeistä napsaistiin yksi poikki ja kahden muun väliin viritettiin muoviset kantokahvat. Jotenkin veikeä ja samalla toimiva ratkaisu. Paketin päälle viritettiin vielä muovi, jossa kantokahvan reiät olivat valmiina. En tiedä, olisiko muovia tullut, ellei olisi ollut sadepäivä. Ensin ajattelin, että tuohan on hyvä, ei tarvita muovipussia. Mutta pian tajusin, että taitaa kulua enemmän öljyä noiden kovamuovisten kahvojen valmistamiseen kuin muovipussin. Lisäksi kahvoissa on pehmennyksenä pari kierrosta kuplamuovia.
Koizumin ensimmäinen koitos olikin seuraavana aamuna varsin kunniakas. Se sai paahtaa viimeiset ruispalamme, jotka riittivät siis kuudeksi aamuksi. Laitteessa on uunin katossa ja pohjassa loisteputken näköiset vastukset, jotka hohkaavat hetken punaisina. Ihan aitoa paahtoleipää sillä saa ja pitäisi pystyä vähän muutakin lämmittämään, koska siinä on ritilän lisäksi pieni "uunipelti".
Melko paljon sitä pystyy näköjään kirjoittamaan leivänpaahtimen hankinnasta. Ei mulla vielä ole tylsää ollut, jos joku tästä sellaista päättelee. Kuulin, että blogiani käytetään kotimaassa päin maailmaa iltasatuna, joten eiköhän tämä jo lukijalta jää lukematta.
Ai niin, otsikko. Minulle saatettiin tiedoksi, että Junichiro Koizumi -niminen herra on ollut Japanissa menestyksekkäästi 2000-luvun alussa pääministerinä. Menestyksekkäästi ainakin sillä perusteella, että keikkui virassaan kokonaiset viisi vuotta. Japanissahan pääministeriä on vaihdettu viime vuosina kuin kertakäyttöpartateriä. Tällä kirjoituksella ei kuitenkaan ole mitään yhtymäkohtia herra Koizumin kanssa. Myöskään eläimiä ei vahingoitettu tätä bloggausta kirjoitettaessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti