Tunne vuosikymmenten takaa

Jo ennen muuttoamme Sendaihin yritin opetella japanilaisia kirjoitusmerkkejä älypuhelimen sovelluksella, jossa pitää valita näytetystä merkistä oikea merkki (tavu) neljästä vaihtoehdosta. Poissulkevalla menetelmällä nuo 46 erilaista hiragana-merkkiä ja 46 erilaista katakana-merkkiä oppi tunnistamaan aika nopeasti, tilastollisesti 997/1000 meni aivan oikein. Jo silloin tajusin, että nyt on mahdollisuus kokea tunne, jota aikuisena ei enää uskoisi voivansa kokea.

Espanjan MM-korisretkellämme keskustelin erään matkaseuralaiseni - joka on kovin viehtynyt t-paitoihin - kanssa SuperDry-merkistä. Hän kertoi merkin olevan brittiläinen laatutuote, josta saa pulittaa enemmän kuin t-paidoista pitäisi. Ihmettelin merkin alkuperää, samalla logolla varustettua tuotetta - supadraita - totuin lähinnä litkimään viisi vuotta sitten ensimmäistä kertaa Japanissa käydessäni, se kun on japanilaisen Asahi -olutmerkin mainostunnus. Madrid-Bilbao-Barcelona -kiertueelta palattuamme ehdin vielä paikalliseen (suomalaiseen) ostoskeskukseen kuvaamaan merkkiä myyvän kaupan ikkunaa.

Superdry -tekstin päällä on aluksi kanji-merkkejä, jotka periytyvät kiinalaisista merkeistä, ja joista en tajua mitään. Mutta niiden jälkeen suluissa lukee hiragana-merkinnöin (tavuttaen) shi-na-sa-i, ja sen kun iskee googleen, niin voi viettää hetken miettien, miksi edes aloitti tämän blogin lukemisen.

Yhtä kaikki, tarkoitukseni oli kertoa siitä hetkestä, kun pieni ihminen, nykyään kai ikähaarukassa 4-7 vuotta, haluaa oppia ja oppii lukemaan ympärillään olevaa informaatiota. Meistä tuskin kukaan voi väittää muistavansa tuon maagisen hetken, kun huomasi tajuavansa (nyt seuraa esimerkki), että tuossa tiekyltissä lukee "Hämeenlinna 130" ja että tuo paikka on ilmeisen kaukana tai sitten ihan vieressä. Ihan sama, mutta että nyt-mä-osasin-lukea-tuon-kyltin-ja-sen-mitä-siinä-sanotaan. Jos muuten väität muistavasi, niin sitten sinulle on käynyt jotain yksilönkehityksellisesti poikkeuksellista.

Nyt en siis tarkoita vieraan kielen ensimmäisten sanojen ymmärtämistä, vaan jotain kaukaisempaa. Milloin tahansa - ainakin joka syksy - voi ottaa mukavaksi pikku puuhasteluksi ilmoittautua syksyllä kansalaisopistoon ja aloittaa uuden kielen opiskelu. Ihan eri asia on oleilla ympäristössä, jonka kirjallista viestintää ei pysty edes lukemaan. Pikku puuhastelusta ei ole nyt kysymys kuin allekirjoittaneen osalta, kun tätä kummallisesti kirjoitettavaa kieltä yrittää omaksua. Tähän ei auta kuin raaka harjoittelu, kuten

yhteiset iltahetket omien kotiläksyjen parissa. Toisella vaan taso on yliopistollista keskitasoa, toisella vapaaehtoisjärjestön "Aloittelija-A-ryhmän-piirusta-paperiin-malliin-mukaan-jos-pystyt" -tuherrusta.

Sain muuten näistä ensimmäisistä venkuroista

hanamaru -punakynäsuttauksen paperien päälle. Opettajamme englannintaidoilla se tarkoittaa "very good". Oli myös pelkkä "good" -vaihtoehto. Ihan mitä tahansa tuhertajia tässä ei siis olla.

Mutta se hetki..., kun yht'äkkiä huomaa ymmärtävänsä edes jotain edessään seisovasta raapustuksesta. Se tunne on hyvin kaukaa, ainakin kolmen vuosikymmenen takaa.