Rakennustekniset ratkaisut 1 - Voi itkunat

Jo ennen matkaa olimme lukeneet kauhukertomuksia yliopiston asuntojen ikkunoista. Vaikka niissä kovin yritettiin kuvailla ikkunoiden surkeutta, emme silti ihan täysin uskoneet ennen kuin näimme. Suomalaisenkin olisi nyt uskottava, mutta en silti meinaa uskoa. Yritän tuoda tässä oman osani kirjoituksien jatkeeksi.

Lyhyesti ilmaistuna ikkunat kämpässämme ovat vähän kuten asukitkin. Yksinkertaiset. Vähän sen vuoksi, että ikkunat ovat erittäin yksinkertaiset. On vaikea ymmärtää, miksi muuten ihan asiallisesti rakennetussa rakennuksessa on tällainen vuotokohta. Alueella, jossa on jonkinlainen talvikin, ei pidetä eristämistä missään arvossa. Ilmeisesti kaasua riittää, koska sitä ihan varmaan kuluu. Paljon.

Tämän parempaa diagrammia ei oikein löytynyt, mutta siitä kuitenkin selviää, että kohta viilenee.

Tarkemmin ilmaistuna nuo seinälasit ovat paitsi erittäin yksinkertaiset, myös erittäin ohuet. Paikallaan ne pysyvät alumiinikarmeissa, jotka ovat kaikki liikuteltavia eli avattavia, eivätkä siis pysy paikallaan. Tämä rakennustekninen helmi aiheuttaa totaalisen lämmöneristämättömyyden lisäksi sen, että kaikki äänet, erityisesti puhe, kuuluu sisään ihan kuin äänilähde olisi vieressäsi. Makuuhuoneemme (2.kerros) ikkunan alta menee katu, jolla opiskelijat jonottavat aamuisin bussiin (ks. Tänään se sitten tapahtui -bloggaus). He ovat kyllä hyvin hiljaista sakkia, ymmärrän fiiliksen, mutta jos illalla joku toiselle, itselleen tai puhelimeensa puhuen talomme ohitse kävelee, niin hetken luulee saaneensa vieraita makkariinsa. Onneksi tuo katu ei johda mihinkään, ja on siten aika hiljainen.

makuuhuoneen "ikkunalasit" edestä

Yläpuolella on näkymä makuuhuoneen ikkunasta eri suunnista kuvattuna. Vaalea pömpeli kolmannessa kuvassa on kaasulämmitin, jota emme ole vielä kokeilleet. Tuosta kulmasta lämpö kulkeutuu sitten melko suoraan pihalle.

Tässä seuraavassa kaksikossa on näkymä keittiön (3.kerros) ikkunasta sekä voimassaoleva lääkityksemme. Maitoa täällä ei tule liikaa juotua, aamumurojen kanssa sentään saa annoksen.

Näissä yksinkertaisen pelkitetyissä kuvissa esitellään kulku parvekkeelle. Tumma kolmio vasemmanpuoleisen oven lasissa varoittaa lyömästä päätään lasiin, tai sitten se varoittaa lasin takana olevasta hyttysverkosta, ehkä todennäköisimmin se on hätäpoistumistien merkki. Yhtä kaikki, yhteistä aukoille seinissämme on se, että niistä näkee ja kuulee sekä sisään että ulos. Paremmin tosin kuulee kuin näkee. En tiedä, onko se hyvä vai huono.

En ole keksinyt ikkunatekniselle ratkaisulle muuta selitystä kuin sen, että niissä oleva liikkumavara ja alumiinikehystys ehkä auttavat kestämään pienet maanjäristykset. Sellaisen pienen muuten koin eilen ensimmäistä kertaa, mutta se oli niin pikkuinen, että oli ohi ennen kuin ehdin tajuta sen järistykseksi. Sen verran kuitenkin tärisi ja tuntui, että voin hieman kuvitella, millainen ihan kunnon järistys olisi.

Kyllä on ikävä appiukon usein hehkuttamaa FinnFoamia. Jotenkin ikkunat - ainakin makuuhuoneen - pitäisi saada talveksi umpeen. En näe mitään järkeä antaa kaasulämmittien huutaa, kun lämpö karkaa taivaalle. Onneksi sentään ymmärsimme panostaa kahteen paksumpaan peittoon. Voi olla, että silti vielä itku pääsee.