Paikasta toiseen pääsemiseksi pitää matkustaa

Matkamme kohti nousevan auringon maata alkoi kauniina syyspäivänä kotipihaltamme vähän ennen yhtä iltapäivällä. Kotikaupassamme piti pysähtyä ostamassa paketti Vaasan ruispaloja, koska varmuudella niitä ei seuraavaan kahdeksaan kuukauteen ainakaan itse pysty ostamaan.

Helsinki-Vantaalle ehdimme hyvinkin kolmeksi ja lennon lähtöön oli reilu kaksi tuntia. Pari huomiota hieman uudistuneesta päälentokentästämme: 1) Itsepalvelu BaggageDrop -tiskit vaikuttavat käteviltä, mutta kukaan ei niitä vielä osannut käyttää, vaan kauniisti kiemurrellen jonotettiin palvelutiskeille kuten ennenkin. Henkilökuntaa oli kyllä opastamassa riittävästi, mutta tuollainen kehityksen sykähdys ottanee aikansa. 2) Kakkosterminaaliin on avattu toinen turvatarkastuspiste, jossa jonoa ei ollut juurikaan. Avattu ja avattu, en tiedä, mutten ainakaan itse ole tuota ennen löytänyt. Henkilökunta neuvoi ystävällisesti laukkukaravaanimme kolmanteen kerrokseen, jossa hyvästelimme autonkuljettajamme tyylikkään tunteikkaasti. Jos jotakuta seuraavaksi Helsinki-Vantaalta matkalleen lähtevää kiinnostaa tietää näistä tarkemmin, niin voipi kysyä vaikka kommentilla.

Huomasimme, ettemme tälläkään kertaa olleet yhtään liian aikaisin kentällä, vaikka olimmekin ottaneet normaalia enemmän aikaa lentokentän kiemuroiden selvittämiseen. Parin tuliaiskaupan kautta leppoisasti laahustaen ehdimme lähtöportille varttia ennen sen aukeamista - se on parempi kuin varttia ennen sen sulkeutumista, mitä on myös joskus harrastettu. Muumikauppaan rouva Pee mahtui juuri ja juuri sekaan. Myyjä oli todennut, että tähän aikaan iltapäivällä tahtoo olla aika vilkasta, kun tulevan asuttajamaamme kansalaiset kohnaavat kovasti pitämiensä hahmojen tuotteistuksia.

Lentomatka sujui, kuten reilun yhdeksän tunnin yöllä lennettävän lennon voi olettaa sujuvan. Ei siinä kauheasti saa nukuttua, kun oma kello on kuitenkin vielä synnyinmaan ajassa. Juuri kun Suomen aikaa 00:32 saa nukahdettua, niin aamiaistarjoilua koneessa aloitetaan ja hetken päästä kone jo laskeutuukin. Koneen pyörät osuivat Naritan asfaltille aika tarkkaan aamuyhdeksältä Tokion aikaa eli yökolmelta Helsingin aikavyöhykkeeltä katsoen. Lentomatkan kohokohta oli puoli yhdeltätoista koneen vasemmalla eli meidän puolellamme ei-enää-niin-nuorien japanilaisturistien ikkunanvierustoille aiheuttama tohina. Lentäessämme Siperian päällä upeat revontulet valaisivat yötaivasta. Muumien lisäksi myös tuo aurinkotuulen hiukkasten pommitus ilmakehään on muuten niin rauhallisten ja hillittyjen japanilaisten mielestä tosi-wautsi-wau -juttu. Annoimme omat paikkamme hetkeksi keskemmällä konetta istuvan herrasväen käyttöön ja he kyllä käyttivät tilaisuutensa tapansa mukaisesti ylitsevuotavien kiitosten säestyksellä. Paikkojemme viereen muodostui siis jono, jotta kaikki halukkaat pääsivät vuorollaan avaruudenihmettä ihastelemaan. Itse vietimme tuon noin tunniksi venyneen hetkisen koneen takaosassa. Onneksi mannertenvälisillä lennoilla juuri siellä kärrytarjoilun loputtua palvelu vielä pelaa.

EDIT 12.10.2014: Ei onnistunut lyhyesti, epämääräisessä järjestyksessä kylläkin: "Parin ensimmäisen päivän tapahtumien jälkeen tarkoitukseni on bloggailla hieman lyhyemmin ja noin yhdestä ilmiöstä tai arjen ratkaisusta kerrallaan - ilman kronologista järjestystä."