Liikennevälineet - linjuriauto on maanteiden ässä

Sendain katujen ässä julkisten liikennevälineiden osalta on linja-auto. Pyörällä pääsee aina aivan perille saakka, mutta kovin pitkiä matkoja ei pimeillä kaduilla kuitenkaan viitsi polkea. Sendain metro rajoittuu oikeastaan yhteen linjaan ja paikallisjuna kiertää kaupungin pohjoispuolelta keskusasemalle ja siitä edelleen etelään. Bussilinjat kattavat koko oleellisen kaupunkialueen ristiin ja rastiin.

Miksi bloggaus tällaisesta itsestäänselvyydestä? No, koska jälleen on jotain täällä ajateltu toisinpäin kuin lännempänä. Japanissa linja-autokyydistä maksetaan vain juuri sen verran kuin siitä on nautittukin, eikä lipuntarkastajia ilmeisestikään tarvita. Homma toimii nimittäin näin.

Kaupunkiliikenteen bussiin noustaan aina keskellä vasenta kylkeä olevasta ovesta. Jos ei omista kausikorttia tai muuta valmiiksi maksettua lipuketta, otetaan ovensuussa olevasta laitteesta pieni (noin 2 cm x 4 cm) valkoinen lappunen. Se on ihan tavallista paperia ja siinä hädin tuskin näkyy numero, joka ilmeisesti kertoo, miltä linjan pysäkiltä tai vyöhykkeeltä nousit kyytiin. Mitään ei siis makseta vielä autoon noustessa, kuten olemme tottuneet.

Etuosassa, tuulilasin yläpuolella on taulu, jossa on numeroita ykkösestä pariin-kolmeenkymmeneen muutamassa rivissä. Jokaisen numeron alla on numeronäyttö, jossa summat nousevat matkan edetessä. Perusmaksu autoon noustessa on 150 jeniä. Ovella otetun lappusen numeron alla lukee siis aluksi 150, lopuksi jokin vähän suurempi luku.

Rahanvaihto-rahastinhärveli. Molempiin laitetaan rahaa, mutta toinen on reilumpi ja antaa takaisin.

Kun päätät nousta pois linjurista, tuleekin jännempää. Tasaraha eli kasa kolikoita olisi paras vaihtoehto. Ellei taulun osoittamaa summaa löydy, niin jokaisessa bussissa on rahanvaihtoautomaatti. Liian rahoissaan ei saa olla, sillä automaatille kelpaa korkeintaan 1000 jenin - eli pienin - seteli. Rahanvaihtoautomaatti on nopea, mutta vielä nopeampi on sen takana keskikonsolissa oleva rahastin, jonka aukkoon tiputetaan tuo pieni mystinen lappunen ja tasarahakolikot. Kuskille vielä morjes ja radalle... eiku kadulle.

Helppoa, nopeaa ja rehellistä. Rahastinhärveli on ehkä vielä hämmentävämpi kuin esimerkki japanilaisesta rehellisyydestä. On ihan sama miten tuon kädessä hikoilleen lappusen kolikoiden seassa laitteen aukkoon tipautat, hyvin nopeasti numerot juoksevat yläpuolella olevan taulun osoittamasta summasta kohti nollaa. Maksutapahtuma rahanvaihtoineen ei vie aikaa sen enempää kuin uusien matkustajien nousu bussiin. Olisi erittäin helppoa vain kävellä ulos maksamatta, joko keskellä bussia olevasta ovesta tai vaikka etuovestakin. Pummilla matkustajiin ei silti täällä törmää, sellainen käytös ei vaan kertakaikkiaan taida sopia.

Ai niin, tietyille pysäkeille bussi pysähtyy aina, vaikkei kukaan nousisi sisään tai pois. Tämä on ilmeisesti aikataulullinen juttu, tiettyyn aikaan pitää olla tietyllä pysäkillä. Bussikuskilla on päässään kuulokkeet ja mikrofoni, joihin hän puhuu matkan aikana melko paljon, mm. kertoo jokaisen pysähdyksen jälkeen, että bussi lähtee liikkeelle, tai että nyt saavutaan tietylle maksualueelle. Lisäksi automaattiääni täyttää liikkeelläoloajan hetket kertomalla seuraavan pysäkin ja kenen tulisi jäädä missäkin pois. Esimerkiksi "Daigagu-Byoin Mae, keskussairaalaan matkalla olevien tulisi jäädä pois tällä pysäkillä". Ai mistä tiedän? Onko mun japanin kuullun ymmärtäminen kehittynyt yliluonnollisen nopeasti? No ei ihan, automaattineiti kuuluttaa pysäkit sekä japaniksi että englanniksi.

Sendaihin julkisia liikennevälineitä käyttämään tähtäävien matkailijoiden kannattaa tutustua edellä käsiteltyä aihetta käsitteleviin virallisiin sivuihin (linkki).